Vanha herra oli eilen oikein riemuissaan tavatessamme. Se lähti juoksemaan kohti horjuvaan tyyliinsä ja hymyili koko hammasrivistöllään. Mikään kaunis näkyhän Nippe ei enää tänä päivänä ole nauraessaan, kun etuhampaat ovat miltei irronneet ja sojottavat mihin sattuu eikä hampaiden värityskään ole enää valkoinen vaan ruskea. Tähän hammas- ja ienongelmaan vanhus nieleksiikiin asiaan sopivia antibiootteja säännöllisin väliajoin. Paras ratkaisuhan olisi hampaiden puhdistus ja ainakin etuhampaiden poisto mutta koiruuden sydän ei eläinlääkärin mukaan enää diggaisi nukutusaineista. Päädyimme siis tulehdusta poistavaan lääkitykseen, jota todennäköisesti nautitaankin sitten koko loppu elämä. Mutta pääasia on, että vielä nauru maittaa!